Miksi uusperhe ei toimi?

Uusperheen arki voi olla uuvuttavaa, ristiriitaista ja täynnä epävarmuutta, vaikka taustalla olisi rakkaus ja toive yhteisestä elämästä. Moni astuu uusperhemalliin valmiina rakentamaan uudenlaista, yhteistä elämää, mutta kohtaa jo varhaisessa vaiheessa pettymyksiä, ristiriitoja ja vaikeita tunteita. Vahva sitoutuminen ei taannut, että kaikki sujuisi vaivattomasti. Tässä vaiheessa herää kysymyksiä: Miksi uusperhe ei toimi? Miksi tämä tuntuu niin vaikealta? Onko meidän suhteessamme jotain vialla? Voiko tästä enää selvitä?

Uusperhe ei ole lainkaan mikään jatkumo ydinperheelle, vaan täysin omanlaisensa kokonaisuus, joka tulisi luoda "nollasta". Se ei rakennu samasta historiasta, kokemuksista ja persoonista, eikä siinä ole pidempään hioutuneita rooleja. Mukana kulkee monikerroksisia tunteita. Surua, toiveita, pelkoa ja syyllisyyttä, jotka yhteen niputettaessa alkavat paineistua.

Uusperhe on haastava kuvio.

mistä johtuu,

että uusperhe ei toimi

Yksi uusperheiden suurimmista haasteista on se, että niihin kohdistuu helposti samoja odotuksia kuin ydinperheisiin, vaikka lähtökohdat ovat täysin erilaiset. Uusperheessä ei ole valmiita rooleja, yhteistä historiaa eikä automaattista kiintymyssuhdetta. Arki perustuu usein neuvotteluun, epävarmuuteen ja sopeutumiseen.

Uusperheen aikuiset ovat valmiita uuteen alkuun, mutta lapset elävät vielä edellisen perheen menetyksen keskellä. Uusperheen haasteilla on vaikutusta kaikkiin perheenjäseniin ja erityisesti lapsiin. Lapsi saattaa kokea, että kiintyminen uuteen aikuiseen on samalla lojaalisuuden rikkomista toista vanhempaa kohtaan. Tämä ristiriita ilmenee vetäytymisenä, torjuntana tai kapinoivana käytöksenä, joka tuntuu aikuisesta henkilökohtaiselta loukkaukselta.

Monelle uusperheen aikuiselle ja erityisesti bonusvanhemmalle tulee vastaan tilanne, jossa oma paikka perheessä ei hahmotu. On halu olla mukana, olla tärkeä, osallistua ja kuulua joukkoon. Samalla voi kokea jäävänsä ulkopuolelle. Puolison lapsi ei vastaa kiinnostukseen, vaan vetäytyy tai reagoi torjuvasti. Tällöin syntyy kokemus siitä, että yrittäminen menee hukkaan. Kyse on rakenteellisesta asetelmasta, joka vain harvoin toimii heti. Ilman yhteistä historiaa ja kiintymyksen luonnollista perustaa bonusvanhempi joutuu rakentamaan suhteensa lapsiin vähitellen ja hitaalla vastakaiulla. Samalla biologinen vanhempi jää kahden roolin väliin: vahvistamaan lastaan ja toisaalta tukemaan kumppaniaan. Tämä asetelma kuormittaa ja horjuttaa parisuhdetta, jos rooleista ei keskustella avoimesti.

Kasvatus ja rajat uusperheessä

Uusperheen arki tuo mukanaan kysymyksiä: kuka päättää, kuka lohduttaa, kenen sana painaa, kuka kasvattaa? Tämä epätasapaino aiheuttaa uupumusta, etäisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta. Ilman selkeitä pelisääntöjä kasvatusvastuu jää ristiriitaiseksi. Bonusvanhempi vetäytyy, koska ei koe oikeutta puuttua, tai ottaa liian vahvan roolin, mikä aiheuttaa vastustusta. Biologinen vanhempi kokee, että vastuu lapsista kuuluu vain hänelle. Bonusvanhempi joutuu sivuun eikä hänen näkemyksillään ei ole painoarvoa. Tai hän joutuu ottamaan ylisuuren roolin puolison lasten arjessa. Lapsi huomaa, ettei aikuisilla ole yhteistä linjaa, ja käyttää sitä hyväkseen tai reagoi siihen ahdistuksella. Aikuiset etääntyvät toisistaan ja kokevat, ettei toinen tue tai ymmärrä. Kierre syvenee.

Ilman selkeitä rooleja syntyy herkästi väärinkäsityksiä ja konflikteja. Vanhemmuuden selkiyttäminen uusperheessä vaatii keskustelua, toistuvia sopimuksia ja kompromisseja, jotka eivät heti tunnu reiluilta. Pitkällä aikavälillä ne voivat suojata niin parisuhdetta kuin lapsen kokemusta turvallisuudesta.

Lapsi tarvitsee tilaa

Uusperheen lapsen näkökulmasta tilanne voi olla hämmentävä ja kuormittava. Lapsi ei ole valinnut uusperhettä tai tuskin halunnut sitä. Hänen kiintymyksensä aiempaan perheeseen, toiseen vanhempaan tai menneeseen elämään on edelleen vahva. Uusi perhekuvio ei näyttäydykään kivana tulevaisuutena. Seurauksena on vetäytymistä, jyrkkiä reaktioita tai huonoa käytöstä. Lapsi ei osaa ilmaista, mitä hän kaipaa tai mitä pelkää. Hän torjuu uuden aikuisen, koska ei halua loukata toista vanhempaa. Tämä lojaalisuusristiriita on näkymätön, mutta silti vahva. Lapsi tarvitsee tilaa kiintymykseen molempiin koteihinsa ilman pelkoa tai painetta. Aikuisten tehtävä on mahdollistaa tämä, vaikka se vaatisi oman egon asettamista hetkeksi sivuun.

Ex-puolisot

Uusperheeseen liittyvät myös aiemmat suhteet, entiset puolisot ja niiden myötä kulkevat tunnesiteet. Nämä suhteet ovat ajoittain vaikeita, katkeroituneita tai kontrolloivia. Joskus uusperhe pakotetaan reagoimaan aiemman perhedynamiikan vaikutuksiin. Lapsen yhteys toiseen vanhempaan säilyy, ja vanhat jännitteet seuloutuvat uusperheen arkeen, erityisesti, jos viestintä ex-puolison kanssa on vaikeaa tai konfliktitilanteita ei ole käsitelty loppuun. Ex-puoliso saattaa kommentoida kasvatusta, tehdä rajauksia, käyttää lasta viestinviejänä tai jopa sabotoida uusperheen toimintaa.

Uusperheen hyvinvoinnin kannalta on olennaista erottaa nykyinen elämä aiemmasta. Ex-puolison ei pidä antaa määritellä uusperheen dynamiikkaa. Nämä näkymättömät vaikuttimet tulisi tiedostaa ja purkaa rohkeasti. Uusi perheyksikkö määrittelee omat rajansa. Tärkeää on, että lapsella säilyy yhteys molempiin vanhempiinsa. Haastetilanteissa on oltava rohkeutta ottaa asiat jämäkästi puheeksi ja tehdä rajaukset selviksi.

Tunne-etäisyys hiljentää.

Parisuhde uusperheen perustana

Moni uusperhe hajoaa siksi, että parisuhteen tila ja happi hiipuvat vähitellen. Lapset, arki, exät, työ, jaksaminen – kaikki vievät aikaa, energiaa ja huomiota. Parisuhde jää viimeiseksi listalla. Aikaa ei ole, sanat muuttuvat käskyiksi ja hellyys unohtuu. Silti juuri parisuhde on se, joka kantaa uusperheen läpi vaikeista vaiheista. Ilman yhteyttä puolisoon ei ole yhteistä perustaa perheelle.

Uusperhe rakentuu hitaasti, vaiheittain, kokeillen ja korjaten. Mutta sen ei tarvitse olla täydellinen, vain riittävän toimiva. Riittää, että pysähdytään, kuunnellaan toista, tunnustetaan omat tarpeet ja nähdään kumppani arjen keskellä. Vaikka lapset olisivat etusijalla, tarvitaan myös tilaa olla pari. Kun aikuisten välinen yhteys on vahva, se tuo vakautta myös lapsille. Pienet askeleet, selkeät rajat, tunnustetut tunteet ja yhteinen suunta kantavat. Tarvitaan keskustelua, kärsivällisyyttä ja tietoista työtä, mutta se voi myös tuoda mukanaan rikkautta, jota ei ole aiemmin kokenut. Kun asioista puhutaan rehellisesti, kun tunteet tunnustetaan ja roolit selkeytetään, alkaa vähitellen löytyä yhteinen kieli.

Tukea uusperheen haasteisiin

Uusperheessä eläminen vaatii pitkäjänteisyyttä, kykyä katsoa pintaa syvemmälle ja tunnistaa, että ristiriidat ja väsymys ovat luonnollisia reaktioita monikerroksiseen todellisuuteen. Jos tilanne tuntuu kuormittavalta, voi olla helpottavaa saada sanoittaa ja jakaa kokemuksia.

Moni perhe hyötyy ohjauksesta tai yksilöllisestä tuesta, jossa päästään tarkastelemaan arjen ristiriitoja, vuorovaikutuksen kipukohtia ja perhedynamiikan kokonaisuutta.

Olen terapeuttina, erovalmentajana ja parisuhdeneuvojana erikoistunut uusperhedynamiikkaan, vaativiin eroihin sekä perhesuhteisiin, joissa ilmenee ristiriitoja, torjuntaa, rajojen häilyvyyttä tai ulkopuolisuuden kokemusta.

Autan asiakkaitani rakentamaan toimivampaa vuorovaikutusta, ymmärtämään eri osapuolten tarpeita ja löytämään keinoja vahvistaa jaksamista, vaikka tilanne tuntuisi kaoottiselta.

Maksuton aloituskeskustelu 30 min.

Varaa nyt