HUOltoriita
Emotionaalinen kuorma murentaa vanhemmuutta
Huoltoriidat tarkoittavat vanhempien välisiä ristiriitoja lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta tai elatuksesta. Ne ovat Suomessa yleisiä eron jälkeisiä ongelmatilanteita ja voivat johtaa pitkäaikaisiin oikeusprosesseihin. Vuonna 2023 perheoikeudellisia sovittelupyyntöjä tehtiin yli 8 000 ja huoltoriitoja käsitellään jatkuvasti käräjäoikeuksissa. Suurin osa vanhemmista pyrkii sopimaan asioista, mutta osassa tapauksista tilanne eskaloituu vaikeaksi konfliktiksi.
Huoltoriidat syntyvät tilanteissa, joissa yhteistyö vanhempien välillä ei toimi tai lapsen etua tulkitaan jyrkästi eri tavoin. Taustalla voi olla kommunikaation puute, hallinnanhalua, epäluottamusta tai vakavia ristiriitoja, kuten päihde- tai väkivaltataustaa. Riidoissa riskinä on, että lapsen näkökulma jää huomiotta ja hän joutuu lojaalisuuskonfliktin tai vieraannuttamisen uhriksi.
Pitkittyneet huoltoriidat, jotka päätyvät oikeuteen, voivat kestää kuukausista jopa useisiin vuosiin. Oikeusprosessin kesto, epävarmuus ja tunne siitä, ettei itse voi vaikuttaa lopputulokseen, lisäävät psyykkistä kuormaa merkittävästi. Lisäkuormitusta tuottavat kasvoton oikeuskoneisto, prosessiin liittyvien tahojen ymmärryksen puute ja tietämättömyys siitä, miten tulisi toimia. Monet joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin oikeusprosessien korkeiden kustannusten vuoksi.
Useat tutkimukset osoittavat, että oikeudenkäyntien keskellä eläminen vahvistaa vanhemman kokemusta kontrollin menetyksestä ja saattaa heikentää toimijuuden tunnetta. Moni kokee jäävänsä yksin järjestelmän rattaisiin. Prosessin pitkittyessä myös lapsen asema voi muuttua epävarmemmaksi, ja hän saattaa joutua osapuoleksi riitaan, johon ei kuuluisi joutua. Jos riita jatkuu vuosia, sillä voi olla vaikutuksia lapsen kiintymyssuhteiden kehittymiseen ja arjen jatkuvuuteen.
Huoltoriidan seuraukset
Huoltoriita vaikuttaa syvästi vanhemman psyykkiseen hyvinvointiin. Jatkuva stressi, ahdistuneisuus ja unettomuus vievät voimavaroja. Vanhempi voi kokea arvottomuutta, kyvyttömyyttä suojella lasta sekä pelkoa yhteyden menettämisestä. Uupumus, masennusoireet ja työkyvyn lasku ovat tavallisia. Pitkittyneessä tilanteessa stressi muuttuu helposti krooniseksi ja vaikuttaa hormonitasapainoon, keskittymiskykyyn ja jopa fyysiseen terveyteen. Joillain vanhemmilla keho reagoi jatkuvaan uhkatilaan tulehdusoireilla, kivulla tai autoimmuunireaktioilla.
Samanaikaisesti riitainen ilmapiiri heijastuu lapseen. Hän voi vetäytyä, käyttäytyä aggressiivisesti, tuntea syyllisyyttä tai pelkoa, ottaa liikaa vastuuta aikuisista tai menettää yhteyden toiseen vanhempaan. Lapsen kokemus siitä, että hän joutuu valitsemaan puolensa tai kantamaan toisen vanhemman henkisen taakan, voi aiheuttaa pysyviä haavoja. Tällaisessa ympäristössä lapsen perusturvallisuus järkkyy ja hänen kehityksensä emotionaalinen pohja voi horjua.
Lapsen etu toteutuu parhaiten silloin, kun ainakin toinen vanhempi kykenee rauhoittamaan tilannetta ja ylläpitämään turvallista ilmapiiriä. Kun vanhempi saa tukea, hän pystyy suojaamaan lasta ja säilyttämään yhteyden tämän tarpeisiin.
Miten työskentely etenee
Terapiassa lähdetään liikkeelle nykytilanteesta. Riidan vaihe, sisältö ja vanhemman oma jaksaminen ohjaavat työskentelyä. Keskusteluissa kartoitetaan kuormitustekijöitä, emotionaalisia reaktioita ja käytännön haasteita.
Ratkaisukeskeinen ja käytännönläheinen lähestymistapa tarjoaa keinoja tilanteen jäsentämiseen, tunnesäätelyn vahvistamiseen, oman vanhemmuuden tukemiseen ristiriitojen keskellä, sisäisen turvan ja rajaamisen kehittämiseen sekä manipulatiivisten tilanteiden käsittelyyn rakentavasti. Työskentelyssä varmistetaan myös, että lapsen näkökulma pysyy kirkkaana.
Tuki voi olla lyhytkestoista tai pidempää – juuri sinun tarpeesi mukaan.