masennus ja sen hoito

Terapia Mentorea
3 päivää sitten
4 min käytetty lukemiseen

Masennus on Suomen yleisin mielenterveyden häiriö kaikissa ikäryhmissä. Arvioiden mukaan noin joka viides suomalainen sairastuu masennukseen jossain elämänsä vaiheessa. Se koskettaa suurta osaa väestöstä suoraan ja vielä useampia välillisesti. Masennusoireilu näkyy erityisesti nuorten ja työikäisten arjessa, mutta se koskettaa myös ikääntyviä.

Yhteiskunnallinen keskustelu masennuksesta painottuu diagnooseihin, hoitosuosituksiin ja palvelujärjestelmän toimintaan (tai toimimattomuuteen). Tämä näkökulma jättää varjoon masennuksen rakentumisen yksilöllisessä, inhimillisessä kokemuksessa. Epäselväksi jää myös, miksi masennus on yleistynyt niin voimakkaasti. Masennuksen hoito mietityttää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tuo esiin, että mielenterveyden kuormitus näkyy laajasti perusterveydenhuollossa, opiskeluterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa. Masennus kertoo ajastamme. Vaatimukset, epävarmuus ja psyykkinen kuormitus kasaantuvat tavalla, jota ihmisen hermosto ja mieli eivät loputtomiin siedä. Pettymykset, jatkuva ponnistelu ja kohtuuttomien vaatimusten alla eläminen kasaantuvat.

Tilastot eivät kuitenkaan kerro siitä kokemuksesta, jossa ihminen hoitaa velvollisuutensa, vastaa odotuksiin ja samalla kokee elämänsä muuttuneen raskaaksi ja värittömäksi. Vastaanotollani masennus näyttäytyy henkilönä, joka on hyvin kuormittunut, ahdistunut ja epätoivoinen. Elämä voi rullata eteenpäin ulkoisesti, mutta sisäisesti ihminen on riekaleina.

Masennus liittyy tiiviisti pitkittyneeseen kuormitukseen ja kokemukseen oman elämän merkityksen ja hallinnan menetyksestä ja se heijastuu kaikkiin elämäntilanteisiin ja ihmissuhteisiin.

Nainen istuu sohvalla pää käsissään, taustalla tummat myrskypilvet symboloivat masennuksen painavaa ja synkkää mielentilaa.

Masennuksen oireet – miltä masennus tuntuu?

Kaikki masennuksen kokeneet voinevat allekirjoittaa, että masennus tuntuu suorastaan hirveältä. Moni kuvaa masennuksen oireina jatkuvaa väsymystä, ajattelun hidastumista ja tunteiden latistumista. Ilo, kiinnostus ja tulevaisuus menettävät merkitystään. Elämä muuttuu suorittamiseksi ja jokainen päivä vaatii ponnistelua. Masennus laajenee.

Ajatuksiin hiipii myös pelko tulevasta. Entä sitten, jos en koskaan toivukaan tästä? Entä, jos asiat menevät pahempaan päin?

Masennuksen kynnyksellä oleva ihminen tunnistaa lukuisia kehollisia merkkejä, kuten väsymys, uupumus, alivireys tai lamaantumisen tunne.

Mieli koittaa alkuun pyrkiä selittämään näitä kiireellä, stressillä tai elämäntilanteella. Masennuksen oireiden myötä ihminen ikään kuin vetäytyy omasta elämästään.

Masennuksen jo kokenut tunnistaa varoitusmerkit aikaisemmin. Kehon reaktiot, vetäytyminen ja tunnekokemuksen kaventuminen kertovat kuormituksen kasautumisesta. Lähipiiri huomaa muutosta vuorovaikutuksessa. Henkilön läsnäolo vähenee, reagointitapa muuttuu ja yhteys ohenee. Masennus kokemuksena koskettaakin aina useampaa kuin yhtä ihmistä.

Masennuksen voidaan ajatella olevan tärkeää kehollista informaatiota, jota tulisi kuunnella. Mitä informaatio sisältää ja mitä keho masennuksen oireiden kautta kertoo?

Käytännössä masennustilassa keho reagoi pitkittyneeseen kuormitukseen ja tilanteeseen, jossa ihmisen kokonaisjärjestelmä on saavuttanut kantokykynsä rajat. Masennuksessa keho hidastuu ja sulkeutuu. Väsymys, lamaantuminen, raskaus ja vetäytyminen käytännössä "palvelevat" kehon suojautumista ylikuormitukselta. Kehon viesti onkin täsmällinen ja johdonmukainen. Sen tarkoitus on avata rehellinen näkymä vaatimuksiin, ihmissuhteisiin ja omaan itseen. Selkeä viesti tarpeesta tehdä muutoksia sisäisesti ja ulkoisesti. Tämä edellyttää ajattelun, tunteiden ja kehon tasolle yltävää työskentelyä. Pelkkä lääkitys ei tilannetta ratkaise, eikä lääkitys voi olla ainoa hoitokeino masennukseen.

Masennuksen hoito ja tyypit

Masennuksen hoito Suomessa perustuu edelleen pääosin lääkitykseen ja keskusteluhoitoihin. Masentuneen hakeutuessa lääkärin pakeille, lyhyen keskustelun tuloksena on resepti. Lisäksi hoitoon hakeutuminen tapahtuu tyypillisesti vasta siinä vaiheessa, kun kuormitus on jo pitkittynyttä ja oleminen äärirajoilla. Palvelujärjestelmä kohtaa ihmisen siis oiretasolla, jolloin juurisyyt eli masennuksen taustalla vaikuttavat elämäntilanteet, vaikeat kokemukset, ihmissuhteet ja ylikuormitus jäävät olemattomalle huomiolle.

Lääkitys vaikuttaa hermoston toimintaan ja voi toki lievittää oireita. Se ei kuitenkaan muuta niitä sisäisiä rakenteita, joiden pohjalta masennus on rakentunut. Miten toipuminen olisikaan mahdollista, jos elämäntilanne pysyy edelleen raskaana ja kuormitustekijät eivät muutu? Lisäksi lukuisat masennuksesta kärsivät henkilöt joutuvat kokemaan lääkityksen mukanaan tuomia haittavaikutuksia. Masennus liittyykin aina laajempaan ihmiselämän kokonaisuuteen kuin yksittäiseen oireeseen.

Evoluutiopsykologi Markus J. Rantala on tutkinut masennusta ansiokkaasti. Hän esittää kirjassaan Masennuksen biologia evoluutiopsykologisen näkökulman masennuksen mekanismeihin. Masennusta on jopa 12 erillistä tyyppiä, kuten stressin laukaisema masennus, traumaperäinen masennus, hierarkiakonfliktin tuottama masennus, läheisen menetyksen aiheuttama masennus tai rakkausongelmien laukaisema masennus. Sen vuoksi niitä ei ole mahdollista hoitaa samalla tavoin. Lisäksi Markus perustelee, että suuri masennuksen syntyyn vaikuttava tekijä on länsimainen elämäntapa kroonisine stresseineen ja matala-asteisine tulehdustiloineen. Masennus on itse asiassa neuroinflammaatio eli aivojen tulehdustila.

Masennuksen kanssa työskentely muodostaa prosessin, jossa ihminen vähitellen palauttaa yhteyden itseensä ja omaan elämäänsä. Kyse on asteittaisesta muutoksesta, jota ei voi kiirehtiä. Terapiatyöskentelyssä huomion tulisi kohdistua siihen, millaisena ihminen hahmottaa itsensä kokonaisuutena nykytilassa. Masennus tuntuu ja näkyy selvästi kehossa. Väsymys, alakulo, hidastuminen ja vetäytyminen kertovat kehon kuormituksesta ja tarpeesta saada rauhaa.

On myös tarkasteltava nykytilan elintapoja, jotka voivat ylläpitää kierrettä. Masentuneisuus tuottaa vetäytymistä sosiaalisista suhteista, passivoitumista, liikunnan ja ulkoilmassa oleilun vähenemistä, huonolaatuisen ravinnon, roskaruoan käyttöä tai syömättömyyttä. Masentuneen henkilön luontainen resepti olisi nimenomaan liikkua etenkin luonnossa, valossa ja seurassa ja nauttia ravinteikasta ruokaa. Depressiivinen tila salpaa ja pitää tahtomatta väärällä kaistalla.

Keho ja mieli ovat samaa järjestelmää, mutta keho on aina voimakkaampi.

Asiakas lepää silmät suljettuina mukavassa asennossa hypnoterapiassa.,

NLP ja hypnoosi masennuksen hoidossa

Neuro-lingvistinen ohjelmointi (NLP) masennuksen hoidossa tarkastelee masennusta mielen kokemusrakenteena. Masennus ymmärretään tapana rakentaa sisäistä todellisuutta mielikuvien, sisäisen puheen, kehotuntemusten ja ajallisten suhteiden kautta.

Masentuneen henkilön tulevaisuus voi näyttäytyä pimentyneenä tai katkenneena. Minäkuva voi olla pienentynyt, hiljentynyt, etäällä tai alhaalla. Negatiiviset muistot ja mielikuvat voivat osaltaan olla liian lähellä ja emotionaalisesti liian voimakkaita.

NLP-työskentelyssä huomio kohdistetaan masennuskokemuksen rakentumiseen. Masentavat mielikuvat paikannetaan mielen kentässä, niitä pienennetään, siirretään kauemmas ja himmennetään. Tulevaisuuskuvaa kirkastetaan, tarkennetaan ja tuodaan lähemmäs. Aikajanaa jäsennetään uudelleen siten, että menneisyys asettuu selkeästi taakse ja tulevaisuus tulee etualalle valoisaksi ja näkyväksi. Minäkuvaa vahvistetaan ja integroidaan kehotietoisuuteen. Voimavaratiloja ankkuroidaan, jotta asiakas voi palata niihin tietoisesti. Kun kokemuksen rakenne tällä tavoin mielikuvissa muuttuu, myös tunnevaste ja toimijuuden kokemus muuttuvat. Aivot seuraavat uutta mielikuvaa, kuten todellista.

Metaforatyöskentely NLP:ssä perustuu siihen, että mieli rakentaa masennuksen kokemuksen sisäisenä maisemana, jolla on sijainti, etäisyys, koko, väri ja liike. Kun asiakas kuvaa tilansa esimerkiksi syvänä kuoppana, terapeutti tarkentaa kokemuksen rakennetta kysymällä missä se sijaitsee, kuinka syvä se on ja miltä se näyttää. Asiakas alkaa kuvata kuopan rakennetta: kuinka syvä se on, millaiset reunat sillä on, onko siellä jotakin mihin tarttua, juuria, oksia, kiviä? Asiakas aktivoituu mielessään ja silloin käynnistyy "kuopasta nousun prosessi", jossa asiakas alkaa mielikuvissaan rakentaa ratkaisuja: portaita, tikapuita, köyden tai siltaa. Hän kokeilee askel askeleelta, miltä tuntuu tarttua kiinni, nousta hieman ylemmäs ja nähdä maisema uudesta korkeudesta. Tämä on jo sinänsä kokemus toimijuudesta ja pystyvyydestä eli poispääsyä masennuksesta. Aivot käsittelevät näitä mielikuvallisia muutoksia samoin kuin todellisia kokemuksia, joten jokainen mielikuvassa otettu askel aktivoi toimijuuden ja toivon kokemusta.

Kun asiakas kuvaa kokemustaan metaforan kautta, hän samalla paljastaa kokemuksensa rakenteen, johon terapeuttinen työ kohdistuu.

Hypnoterapia tarjoaa käytännöllisiä työkaluja masennuksen lievittämiseen. Vastaanotolla asiakas tyyntyy läsnäolevaan hetkeen kehon ja mielen rentouttamisella. Huomio suunnataan hengitykseen ja positiivisiin mielikuviin. Tämä tila auttaa siirtämään sivuun arkiset tiedolliset mielen esteet.

Hypnoosityöskentely tapahtuu syvän keskittymisen tilassa. Terapeutti hyödyntää erilaisia tekniikoita, joiden avulla potilas löytää uusia voimavaroja ja ratkaisumalleja. Esimerkiksi tulevaisuuteen suuntautuva mielikuva auttaa potilasta kokemaan miltä tuntuu, kun masennus on jo helpottanut. Tämä malli jää vahvana alitajuiseen mieleen ja alkaa ohjata päivittäistä toimintaa.

Hypnoosin aikana harjoitellaan myös uusia reagointitapoja ja luodaan vahvoja sisäisiä assosiaatioita pärjäämisestä ja turvasta. Asiakas kykenee siirtämään terapiassa opitut asiat suoraan käytännön elämään.