Ihmisellä on luontainen tarve vastustaa muutoksia. Muutokseen sopeutuminen on alunperin vaatinut aivoenergian suuntaamista poispäin uhkien ja vaarojen havainnoinnista. Sen vuoksi joudumme tietoisesti ponnistelemaan voidaksemme hyväksyä muutoksia. Tästä näkökulmasta katsottuna muutosvastarintakin on terve, fysiologinen ilmiö.
Tuntematta muutossuhtautumisen fysiologiaa sen kummemmin, suhtaudumme muutoksiin eri tavoin. Suhtautumiseen vaikuttaa myös se, ovatko muutokset itseaiheutettuja vai yllättäviä, joihin meillä itsellämme ei ole ollut sanansijaa. Lisämaustetta tuo myös muutosten positiivinen tai negatiivinen luonne. Itseaiheutetussa kategoriassa voi olla vaikkapa opiskelemaan hakeutuminen ja ero parisuhteesta. Yllätysmuutoksia voisivat olla palkankorotus tai rikoksen uhriksi joutuminen. Joka tapauksessa elämä tuo meille näitä kaikkia lajeja.
“Kun minä muutun, kaikki muuttuu.” Hidasta elämäää
Asenne ratkaisee muutoksen hyödyn
Henkilökohtaisella tasolla on hyödyllistä miettiä, miten itse suhtautuu muutoksiin. Voisiko jonkun kiperänkin muutoksen tuloksena syntyä uutta ja hyödyllistä? Olisiko alkuun hankalalta tuntuva prosessi tuottaa jotain sellaista, jota ei olisi voinut kuvitellakaan? Tätä voi pohtia käymällä läpi aiemmin elämässä tapahtuneita muutoksia. Miltä ne tuntuivat, mitä niissä tapahtui, mitkä asiat konkreettisesti muuttuivat? Miten itse muutuit? Mikä edisti tai esti muutosta? Mitä hyvää muutoksesta seurasi ja mikä sitä edesauttoi? Millainen merkitys omalla suhtautumisellasi oli lopputulokseen? Mitä voisit hyödyntää seuraavassa muutoksessa?
Muutospaine on konkreettinen ja jatkuva, eli pyristeleminen tai kieltäminen tuskin asiassa auttaa. Muutoskyvykkyys on ominaisuus tai osaaminen, jota meiltä vaaditaan sekä työelämässä että henkilökohtaisella tasolla. Sen vuoksi omaa asennettaan kannattaa ehdottomasti kehittää - näin huomaa, kuinka elämä helpottuu.
Ota yhteyttä, jos koet hyötyväsi muutoksissa kehittymisen tukihenkilöstä.
Comentarios